Aurinko kiertää linnun,
lintu kiertää taivaanrannat
ja ihminen on lintu jonka siivet on leikannut
ei ilma vaan maa, jota pitkin tallustamme
känsäisin varpain, paatunein jalkapohjin.
Enkeli ei tekisi niin.
Vai tekisikö?
Ainoastaan jos hänen
siipensä olisi leikattu.
Ihminen oli ensin kevät,
hän iloitsi kesän ja tuli syksy.
Tuli maksun aika ja lehdet varisivat
kuin pörssitiedotteet tai vanhentuneet setelit.
Ihminen halusi, odotti ja toivoi,
kuvitteli että rakkaus voittaa
valheen ja pahan, väärät teot, ei.
Laina on maksettava, ei pankille
vaan sille viimeiselle, tuomarille.
Se, jonka sydän on puhdas
niin kuin lapsen,
saa kerran lentää linnun lailla.
Sydän on portti rakkauteen,
siihen viimeiseen, joka kannattelee
siivetöntä.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti