Matkalla jälleen

Taas kerran niin kuin niin monta kertaa ennenkin pakkaan laukkujani. Ne samat ajatukset mielessäni, mitä ottaa mukaan ja mitä jättää pois. Olen tekemässä vuoden viimeisen rikoksen maailmaa kohtaan kasvattamalla vuotuisen hiilijalanjälkeni maksimaaliseen mittaansa lentämällä toiselle puolelle Eurooppaa. Tämäkö on minun tapani olla kohtuullinen. Ehkä olen kohtuullinen kohtuuttomassa määrin.

Ihmiset niin täällä kuin siellä viettävät nyt Jeesuksen syntymäpäivää. Minä en vietä syntymäpäiviä, jokaisena päivänä voi antaa lahjoja ja jokainen päivä on myös lahja. Kynttilät toki palavat kuten niin usein muutenkin. Pöytä on katettu herkuilla kuten niin usein muulloinkin. Tässä päivässä ei ole sinänsä mitään erityistä minulle, paitsi tietysti että tapaan sukulaisia ja syömme yhdessä, jaamme ehkä joitakin lahjoja niiden kesken joille se on erityisen tärkeää. Siis lapsille lähinnä, ei juuri aikuisille enää. Tämän juhlan merkitys on muuttunut. Kaikilla ei ole varaa jouluun ja kaikilla ei ole koskaan joulua, siis sellaista joulua joksi sen olemme luoneet tai jollaiseksi sen kuvittelemme mielessämme. Minulla on ehkä joulu mutta se ei merkitse minulle enää samaa kuin ennen. Lapsuuden joulut olivat tietysti lapselle tärkeitä, mutta niihin ei juurikaan liittynyt alkuperäisen joulun sanomaa, vain lahjat olivat tärkeitä. Myöhemmin yhdessäolo ja jouluateria olivat tärkeitä. Nyt enää vain se että on vapaapäivä, tapaat ehkä jonkun jota et muutoin tapaisi ja vietämme hetken yhdessä.

Alkuperäisestä joulusta ja sen sanomasta on enää nykyisin hyvin vähän jäljellä. Joku voi käydä joulukirkossa, mutta onko se sama asia kuin joulu. Mielestäni ei, sillä moni menee joulukirkkoon ilman joulun perimmäisen sanoman viitoittamaa tietä vain siksi että siellä on tapana käydä. Minä en mene kirkkoon, kävin joskus, mutta en mene nyt. Minä pakkaan ja olen lähdössä matkalle. Jeesus on kuollut, mutta minä elän. Jeesuksen sanomakin on vääristynyt tässä maailmassa niin että sen tunnistamiseen tai löytämiseen tarvitaan kokonainen retkikunta tutkimusmatkailijoita. Minä tein tutkimusmatkoja joskus, nyt vain matkustan. Pakenen kenties, olen ajatellut sitäkin. Haluan pois, sillä en halua toimia vanhojen ahtaiden kaavamaisten tapojen mukaan ja tavallaan kuitenkin myös pakomatka, jos sitä sellaiseksi voi sanoa, on hyvinkin kaavamainen vanha tapa. Raamatussakin niin kansat kuin perheet tai yksittäiset henkilöt pakenivat. Paollakin on siis uskonnollinen tausta, vaikkakin se ehkä pohjimmiltaan kuitenkin liittyy ihmiselle luontaiseen toimintatapaan, heikompi pakenee petoja ja vaaraa.

Jeesus ei paennut öljymäeltä vaikka hänelle ehdotettiin sitä. Ei, hän antoi kaavamaisen oikeuden, tai vääryyden, tapahtua. Minä teen vääryyden pakenemalla, lentämällä pitkän hiilijalanjäljen taivaalle, mutta oikeutta se ei estä eikä salli tapahtuvaksi. Sillä ei ole mitään tekemistä oikeuden kanssa. Minulla on oikeus matkustaa ja paeta, mutta myös oikeus palata jos ja kun niin haluan. Jos asiakirjani ovat kunnossa ja jos käyttäydyn lain mukaisesti saan vapaasti siirtyä paikasta toiseen. Voin tietysti tehdä pieniä rikkeitä, ehkä suuremmankin, mutta jos en jää siitä kiinni olen edelleen vapaa. Jeesus ei tehnyt tietääkseni mitään rikosta, mutta silti hänet vangittiin ja teloitettiin. Outoa, perin outoa.

Mutta mitä itse asiassa on vapaus, onko sitä edes olemassa. Ihminen kuvittelee itsensä vapaaksi kun hän saa tehdä tiettyjä asioita, mutta tosiasiassa meidät on vangittu niin oman ajattelumme kuin yhteiskunnan taholta lujin sitein. Voin mennä nyt mutta minun on palattava. Minun on pakko palata koska muuten en voi säilyttää yhteiskunnallista asemaani, toimeentuloani ja paikkaani tässä järjestelmässä. Olen siis järjestelmän vanki. Velvollisuudentuntoni pakottaa minut palaamaan, sillä en voi jättää minulle tärkeitä ihmisiä tai asioita ilman perusteltua syytä tai kertomatta siitä etukäteen. En ole siis vapaa vaikka minua ehkä pidetään vapaana ja ihminen ehkä kuvittelee olevansa vapaa.

Väitänkö siis että en vietä joulua, mutta se ei ole totta, sillä en voi olla viettämättä joulua. Joulu on joka tapauksessa ja kaikesta huolimatta järjestelmä on päättänyt niin. Kaupat ovat kiinni ja mikään ei toimi. Tiedotusvälineissä on vain ja ainoastaan joulu, ehkä joku satunnainen katastrofi voi sivuttaa joulun uutisoinnin. Jeesus on kuollut, mutta joulu on. Kuinka monen muun kuolleen syntymäpäivää sinä vietät? Minä en vietä edes omaa syntymäpäivääni ja minä sentään elän vielä. Ja se että elän antaa minulle mahdollisuuden kuvitella että voisin paeta, että voisin olla viettämättä joulua tai syntymäpäivää, miksi ikinä sitä haluamme kutsua. Miksi muuten paeta jos on vapaa? Eikö ole outoa että ihminen joka on vapaa haluaa paeta, eihän vapaan tarvitse paeta mitään. Eihän.

Olen tullut siihen tulokseen että koska nyt on joulu, vaikka en ehkä halua tunnustaa viettäväni joulua, vaikka ehkä haluan paeta kaavamaista tapakulttuuria ja kuvittelen olevani vapaa kaikista kahleista, on kuitenkin täysin luonnollista ja hyvien tapojen mukaista toivottaa teille kaikille Oikein Hyvää Joulua!