Asuukohan siinä talossa vielä joku
Siinä talossa, jota vastapäätä vietin joskus aikaa
Ikkunaverhot liehuivat tuulessa
Ja auringon paahde sai katot väreilemään
Parvekkeella näytti olevan kuin lunta
Siinä, mihin vaalea liinavaate oli lyyhistynyt kasaan
Läpi tummien huoneiden
Näkyivät vastapäisen seinän ikkunat
Vanhat talot torkkuivat levollisina
Kapean kadun varrella
Kadulle mahtui monenlaista kulkijaa
Iloisia lauluja
Puheensorinaa ja huudahduksia
Autot kaasuttivat äänekkäästi ylös mäkeä
Kohti kukkulan laelle johtavia kapeita kujia
Iltaisin taivaalla, etelässä
Loisti kirkas tähti
Siitä talosta lähdettyäni
Ei elämäni ole ollut entisellään
Surullinen kaipaus on jäänyt sydämeeni
Ja usein mietin
Asuukohan siinä talossa enää ketään
Siinä talossa, jota vastapäätä
Kerran vietin aikaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti