Elämän kirjavassa kurkiaurassa
valkoinen on yksinäinen
Joutsenten lennosta jää jälkeen
poikueen harmaita haituvia
Korppi kääntyy selälleen lennossa
ja kaikuluotaa maan kamaraa
Lintuna sinä lensit luokseni
höyhenen jätit jälkeesi, muistoksi
Kuin taviokuurna ja punatulkku
riitelimme punaisista marjoista
Ja sitten tuli lumi, tuli pakkanen
Pörröisessä asussaan kumpikin meistä
nökötti omalla oksallaan
Tuli talvi, mutta ei tullut sotaa
Kaukopartioimme samaa pihaa
kunnes kevät tuli, lumi suli
ja nappasimme saman madon eri päistä
Emme tehneet yhteistä pesää
me toisillemme vieraat
Toinen punaisempi toista
ja toinen kirjavampi kirjavaa
Nuottimme erilainen, laulumme toinen
silti viehätti ohikulkijaa
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti