keskiviikko 19. elokuuta 2009

Ennen sarastusta



Luonto hiljenee ja värit tummuvat
on syksy, eilinen mennyt ja huominen edessä

Iltataivaan purppuravärit ja yön turkoosi
herättävät miljoonat valot

Elämä on lakana johon nukahtaa
kuin taivaan riippukeinuun

Yön suudelma on kuin syvä meri
suolainen, mutta niin suloinen

Olen onnellinen
sanoi koppakuoriainen
ennen kuin … 
murtui.

.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti