Sinun kauniiden silmiesi tähden
en voi koskaan unohtaa
purppuranpunainen kuu ja ne kaksi tähteä
mustan meren yllä
ja se sade, aivan kuin kyyneleet
ennen kuin erosimme
mitä kuuluu sinun tummille suortuvillesi
niille silmille joiden valossa
sain vaeltaa.
Ei ole varmaa saako aurinko
koskaan enää nousta meille
mutta sen tiedän, että viimeisen syleilymme
voin ikuisesti muistaa
sinäkin päivänä kun aallot eivät enää
lyö valkoiseen rantaan
kun tyyni yö ei enää
laske laivoja satamaan
turvaan aallonmurtajan taa.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti