Odotus

Jos olisit tullut eilen

Mikään ei olisi ollut valmista

Tule tänään

Ja pöytä on valmiiksi katettu

Liinat silitetty ja kukkia maljakossa

Pata porisee jo tulella

Ja viinipullo on tuulettumassa

Marjat on poimittu

Ja vanukas paahtumassa

Kahvinpavut on jauhettu

Brandy tarkkaan valittu

Ja tupakkapöydällä

Kuubalaisia sikareja

Enää puutut vain sinä

Ja nuhruinen takkisi naulasta

Tie ei pölyä

Johtuuko se sateesta

Vai onko vieläkin liian aikaista

.

Meri

Kannattaa jättää uppoava laiva

Silloin kun se on vielä satamassa

Mereltä voi olla turhan pitkä matka

Rämpiä kotiin myrskyssä ja sateessa

Sinä palasit mereltä kuin uitettu koira

Kerroit että aavalla tuulee

Saappaanvarsissasi ui vielä kaloja

Kun puraisit minua huuleen

Tämä rakkaus on sokea kuin myrskyinen yö

Jolloin ensikerran paikkasimme purjeita

Aamun sarastaessa ne liehuivat ehjinä ja puhtaina

Ja kuljettivat laivaamme lempeässä tuulessa

Vuosien jälkeen ne tuulten riepottamat

Ovat täynnä ompeleita ja paikkoja

Niistä voi lukea myrskyjemme tarinat

Vieläkin ne kestävät leudon tuulen

Haaksirikkoisia ja uponneita laivoja

Merenkävijöiden haaveita ja unelmia

Ajelehtii meren kyltymättömillä aalloilla

Ja joku onnellinen on ajautunut rantaan

(Ei ole maailmassa niin suurta aavaa ettei sen yli voisi purjehtia)

Rakkauden myytti

Illalla Jupiterin nousun ja laskun välissä

Kuu hiipi lähelle sitä

Neptunus lymyilee himmeänä Kauriin kainalossa

ja Uranus on etelässä Vesimiehen syleilyssä

Ajattelen sinua -

Haluaisin nähdä sinusta edes yhden välähdyksen

Aurigidien tähdenlennoissa

Haluaisin nähdä kuvasi heijastuvan taivaalle

kirkkaana tulipallona Perseidien maksimissa

ja tämä kaikki ennen aamuhämärää

ennen kuin Kuu purjehtii Plejadien hajoavaan joukon

ja Saturnus nousee ja katoaa taas aamun sarastukseen

Oi Merope, mikset ole kuin kyyhkynen

joka aamun sarastaessa palaa kotiin

.

Petollinen rakkaus

Kuolema, kun se tulee

Se on sinulle rehellinen

Se katsoo sinua silmästä silmään

Ja antaa sinulle mahdollisuuden

Kieltäytyä

Se rakastaa sinua

On sinulle uskollinen

Se ei jätä, ei petä

Se ottaa sinut kokonaan ja

Lopullisesti

Mutta kun ystävä tai läheinen

Lyö sinulle puukon selkään

Tunnet kivun ja voit nähdä hänet

Vain olkasi yli

Peilistä

Tässä sateessa

Et voi nähdä kyyneleitä

Mutta voin kertoa sinulle

Että hetken olin kanssasi

Hyvin onnellinen

.

Rakkauden näytelmä

Aah, mikä on tämä pistos rinnassani

Sanokaa, teenkö kuolemaa

Mutta nythän on vasta iltapäivä

Vai onko aika ehtinyt vierähtää

Onko nyt jo myöhä

Saanko kuitenkin yhden puhelun

Sen viimeisen puhelun

Eikö se myönnetä jokaiselle

Olen ymmärtänyt niin

Vai eikö tämä olekaan oikeuslaitos

Onko tämän talon nimi Elämä

Lysähtää tuolille, nukkuu pois

Ensimmäinen näytös päättyy

Esirippu lasketaan

Väliaika ja toinen näytös

Olen tainnut nauttia liika siitä pullosta

Jonka kyljessä lukee: Elämä

Olen juopunut liian monta kertaa

Kuunnellut Carmina Buranaa

Liikaa viiniä, laulua, naisia

Ja ylellisyyden iloja

Tätäkö se siis vain olikin

Katoavaista kaikki

Emme kohtaa, mitä todennäköisimmin

Emme kohtaa enää milloinkaan

Mutta saanko silti vielä kerran

Suudella kättänne, Madame

Suutelee kuoleman kylmää kättä

Toinen näytös päättyy

Esirippu laskeutuu

Viimeisen kerran

.