Hänen vähäpukeisuutensa etenee huoneissa valonaroin silmin
jaloissaan rakkauden tunnustuksia täynnä oleva koira
asettaa tassunsa oikean jalan päälle ja nuolaisee varpaita
kuin opastaen välttämään tunneviidakon esteitä.
Ja ne sanovat tuosta inhimillisen rehellisestä nelijalkaisesta
että se olisi liian pieni ihmiseksi, La Ina,
joka uskollisen rehellisin silmin katsoo sinua
sydän täynnä vilpittömyyttä ja jakamatonta rakkautta.
Hän sanoi tunnustaen totuuden, että
kun olin lapsi en osannut sanoa koira.
Ja La Ina on kuin tuo lapsi, ei tiedä olevansa koira.
Vain ihminen kuvittelee rajan elollisten välille,
vain ihminen rajoittaa rakkauden, on valmis luopumaan
vilpittömyydestä, inhimillisyydestä ja rehellisyydestä.
Ihminen antaa itselleen oikeutuksen
osoittaa tunteita, kaivata ja olla onnellinen.
La Ina on hänelle vain ehkä hiukan neuroottinen.
.
