Tulen kaipaamaan aamukahvihetkiä, lounaita,
pitkiä käytäviä ja portaita.
Vastaantulevia tuttavia, tervehdyksiä,
pikaisia ohikiitäviä sanoja.
Hetkiä, joina voit tuntea olevasi osa jotain suurempaa.
Tulen kaipaamaan naurua, hauskoja tarinoita,
ironiaa ja vitsejä, joita ei ymmärrä kukaan muu
kuin ne jotka ovat läsnä siinä hetkessä.
Teitä en tule kaipaamaan,
koska te olette olemassa vielä huomennakin,
silloin kun emme kulje enää samoja polkuja
olemme silti toisillemme läsnä
ajassa ja paikassa jota ei ole.
On paljon muistoja,
mutta on vielä paljon uusia tekemättömiä asioita
joissa tulemme olemaan läsnä yhdessä ja erikseen.
Maailma muuttuu,
me voimme seurata sitä sivusta tai olla siinä läsnä.
Me voimme muuttaa maailmaa,
näyttää sivusta seuraaville suuntaa.
Tulkaa perässä, minä olen jo täällä ...
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti