sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Maaliskuun hanget

Maaliskuun 18. vuonna 2012
Maaliskuun 25. vuonna 2012
Ei tullut kevättä maaliskuussa, tuli pakkasia, lunta ja pitkä odotus. Viime vuonna kottaraiset palasivat kotiseudulleen 18. maaliskuuta ja ensimmäinen sinivuokko nosti päänsä 25. maaliskuuta. Nyt pihapuun oksat odottavat tyhjinä tulijoita ja sinivuokon kasvupaikalla on vielä parikymmentä senttiä lunta.

Jännitystä maaliskuulle toi outo otus. Eräänä aurinkoisena iltapäivänä se tallusteli idästä länteen päin määrätietoisesti pitkin hankia. Kirkkaassa auringonpaisteessa se piirtyi varjoineen tummana isona koirana valkoiselle hangelle, ensin luulin sitä sudeksi, mutta jälkien tarkastelun jälkeen se osoittautui pienijalkaisemmaksi. Kynnet olivat pitkät ja leikkaamattomat, joten koirakaan se ei voinut olla. Ketuksi se oli liian vanttera ja tumma, supikoiraksi liian iso ja sen tapa liikkua oli kaikin puolin outo. Pari päivää ensihavainnon jälkeen näin vielä vastaavan kummastuksen, se näytti jo enemmän ketulta, mutta oli tummempi ja pitkäkarvaisempi, edelleen supikoiraksi aivan liian iso. Ahma se ei voi olla, sillä niitä ei ole näin etelässä ja ahmallahan on isot karhumaiset tassut. Jos se on kettu, on sen väritys ja karvoitus poikkeava, lisäksi se liikkuu ketulle outoon aikaan eikä näyttäisi käyttävän polkuja, kuten kettu tällaisena lumisena talvena tekee. Lisäksi ovela pihakettu käyttää teitä kulkuväylinään, sen voi nähdä tien risteyksessä katsomassa ensin oikealle ja sitten vasemmalle, ennen kuin se päättää mihin suuntaan lähtee. No, joku perin suomalainen paikkaeläin se kuitenkin on, sillä eihän sitä muuten näkisi kahta kertaa viikossa. Se viihtyy varjoissa ja aukeilla valoisilla paikoilla pyrkii määrätietoisesti kohti varjoa, joten villistä ja vapaasta otuksesta on kyse.

Herra Carduelis chloris

Rouva Carduelis chloris
Linnut ovat päättäneet perustaa perheitä, sen kuulee puiden, pensaiden ja risukasojen oksilta raikuvista lauluista. Samat yksilöt viihtyvät vuodesta toiseen samoilla paikoilla, pikkuvarpusella on risukasansa, järripeipoilla suuri tuomi ja tiaisilla mikä tahansa paikka kunhan sen läheisyydessä on pöntön avoin suuaukko. 
Naakat ovat nekin käyneet vuokrasopimusneuvotteluja, mutta toki vain keskenään, yhteisössä päätetään ilmeisesti etukäteen miten harvenneet pesäpuut ja niiden kolot tänä vuonna jaetaan parien kesken, kuka saa sen viidennen kerroksen vuotavakattoisen homeisen kolon ja kuka sen alimman ensimmäisen kerroksen lahon pesän toki oksanhaaran terassilla. Tämä saattaa olla viimeinen pesintä tässä viisikerroksisessa puutalossa, sillä puu on tyvestä halki ja kaatuu ensimmäisessä kovassa myrskyssä. Saman kohtalon tulee kokemaan myös toinen kerrostalo, sen ylimmän kerroksen asunto mitä ilmeisimmin tulee olemaan ilman kattoa jo keväällä, sillä kun puu kevätauringossa sulaa latva katkeaa ja tätä kautta myös seuraavan kerroksen katto alkaa vuotaa. Oletan siis että naakkojen pesintä ei tule enää onnistumaan yhtä tehokkaasti ja yhteisön täytyy alkaa etsiä itselleen uutta kotiseutua, josta en itse asiassa ole kovinkaan pahoillani.

Rannassa venereitillä on ollut tänä talvena yllättävän paljon jälkiä, jäniksen lisäksi sieltä on bongattu niin hiihtolatuja kuin maastokenkien jälkiä. Aikaisempina vähälumisina talvina siellä vieraili myös ilves, kettu ja jopa susi. Nyt venereitti saa kasvaa umpeen, se estää mukavasti petojen yllättävän saapumisen jään kautta metsään ja riistakamerat voi suunnata toisaalle, sinne missä satunnaisia yllätysvieraita vierailee ehkä harvemmin, mutta heitä voi tarkkailla kylmään aikaan myös sisätiloista käsin. Retkikajakki menee myyntiin, se onkin melontaominaisuuksiltaan paras täydessä kuormassa, joten sille ei näillä vesillä ole käyttöä. Toinen kajakki vedenpitävänä aluksena toimii mainiosti vaikka vesivarastona, toki siitä voi tehdä myös kukka- tai perunapenkin, jos sitä hiukan modifioi uuteen käyttöön soveltuvammaksi, kierrätyshän on muotia ja tavaroiden uusiokäyttö mitä kestävintä kehitystä. Mäellä viruu vielä vanha käsityön taidonnäyte, soutuvene, jonka voi ripustaa isoon puuhun ja siitä tulee mainio keinu. Väärinpäin käännettynä se toimii sateensuojana puupinolle tai pienenä laavuna, veneen alla nukkuminen on hyvää harjoitusta tulevaisuutta silmälläpitäen, sillä yhteisön ja yhteiskunnan taloudellinen tila näyttää vaativan sopeutumista uudenlaisiin olosuhteisiin.

Muuttolinnut ovat myöhässä ja täällä talvehtineiden osalta pesintätilanne on heikkenemään päin. Outoja otuksia liikkuu lähimaastossa, eivätkä ihmisenkään elinolosuhteet täällä näytä olevan jatkossa kovin kummoiset, joten on aika etsiytyä pikitien päähän ja suunnata katse kohti Asfalttia ja sementtiä niin kuin La maison ou j´ai grandi laulun suomenkielisessä versiossa lauletaan.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti