Kasteen kostea mäyrä pujahtaa heinikon viidakkoon
suussaan eväs nälkäisille poikasille.
Yölennon uuvuttama pöllö torkkuu levästön hämärässä
vain tupsukorvillaan se erottuu puusta.
Ja pikkulinnut lentävät määrätietoista reittiä
tihenevällä aikataululla, ruokapaikan ja pesän välillä.
Kukat kuihtuvat yksi kerrallaan, siemenet putoavat maahan
jatkaakseen kedon kukkameren vuotuista kiertoa.
Taas yksi kiireetön kasteinen aamu, kesä aurinkokellon ajassa,
odotusta, hiukan toivoa ja menetettyjen päivien surua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti