Et nähnyt tuomen kukintaa,
et omenapuun.
Oli kylmää ja pimeää kun tulit luokseni,
kevätsateen viileydessä lähdit luotani.
Jäi jälkeemme vain muistoja,
kaipuuta, tuskaa ja surua.
Haudallasi kimppu lakastuneita kukkia,
maljakossani pystyyn kuolleita ruusuja.
Sade huuhtoo kyyneleet,
tuuli pyyhkii tuoksusi
ja vihdoin unohdus
kultaa muistosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti